1868 - 2008

Turun laivapäällikköyhdistys

( Skeppsbefälhafvareföreningen i Åbo, Shipmasters society of Turku )

Perustettu 1868

Suomalainen yhteiskunta koki muutoksen 1800-luvun loppupuolella.
Lakisäätöuudistukset, joita aloitettiin vuoden 1863 valtiopäivillä, vapauttivat elinkeinoelämän ammattikuntien säännöksistä. 24 helmikuuta annettu asetus lakkautti kaikki ne lait, jotka tähän asti olivat sitoneet elinkeinovapautta.
Vuoden 1868 asetus edellytti, että kaupunkien porvaristo järjestäytyisi ammattikunnittain eri yhdistyksiin. Yhdistysten tavoitteina oli valvoa ammattiryhmien intressejä, hallita mahdollisia rahastoja, kassoja ja muu omaisuus sekä tarvittaessa avustaa kaupunkien hallitsevia ammattiasioissa.
16 toukokuuta 1868 kauppiaat, tehtailijat ja käsityöläiset kutsuttiin Turun maistraattiin neuvonpitoon koskien yhdistysten perustamista. Kokouksen jälkeen kaksi ammattikuntaa muodostivat omat yhdistyksensä. Turun käsityöläisyhdistys ja Kauppa ja tehdasyhdistys.

Jo 8 tammikuuta kokoontuivat ryhmä merikapteeneja vanhalle Seurahuoneelle pohtimaan vastaavanlaista toimintaa. Mukana oli edustajia merenkulkuoppilaitoksesta ja ammatinharjoittajia. Säädökset luotiin 8 helmikuuta ja Senaatti hyväksyi ne 23 toukokuuta 1868.
Näin oli Turkuun syntynyt ensimmäinen ammattikuntia edustava yhdistys.
Yhdistys on tänä päivän Suomen vanhin tällainen yhdistys. Rekisteriviranomaisten luetteloissa yhdistys esiintyy nr 15, ollen tällä hetkellä Suomen seitsemänneksi vanhin yhdistys.
Yhdistyksen sääntöjen mukaan jokainen Turussa asuva merikapteeni, itämeren laivuri tai päällikkyyttä hoitava perämies oli tervetullut jäseneksi.
Yhdistys tuli valita vuosittain puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin ja kassahoitajan. Kokoukset tuli pitää talvisaikaan, marraskuusta huhtikuulle. klo 17.00 -19.00 pyhävapaina lauantaina.

Astus 24 helmikuuta 1868 edellytti, että ne yhdistykset joita kaupunkien porvarit muodostivat, tarvittaessa avustaisi ammattiinsa liittyvissä kysymyksissä. Tehtävä antaa asiantuntija-apua oli 140 vuotta sitten paljontyöläämpi ja vastuullisempi tehtävä kuin tänään. Niin hallintoviranomaisia kuin virkamiehiä oli huomattavasti vähemmän siihen aikaan. Viranomaiset eivät välttämättä tunnistaneet elinkeinoelämän kaikkia ongelmia.

Yhdistyksen toiminta sääntömääräisten kokousten lisäksi

Talvimerenkulku Turkuun

Talvimerenkulun uranuurtaja Turun saaristossa oli merikapteeni August Uppman. Kapteeni Uppman oli aloittanut liikennöinnin Ahvenanmaalle vuonna 1887 pienellä Åland- nimisellä höyrylaivalla. Hänen hyvät kokemuksensa lienevät pohjana yhdistyksen suurelle mielenkiinnolle talvimerenkulkua ja Utön sisätuloväylää kohtaan.
1895 Laivapäällikköyhdistys yhdessä kauppayhdistyksen kanssa otti asian uudestaan esille ja sovittiin työjaosta. Laivapäällikköyhdistyksen huolehtisi jäänmittauksista ja raportoinneista. Näin tapahtui vuosina 1895,96,97 ja 1898.
Vuonna 1898 talvihöyrylaiva Bore aloitti liikennöinnin ja näin yksi virstanpylväs oli saavutettu, säännöllinen talviliikenne Turun ja Tukholman välillä oli aloitettu.


Turun kaupungin talvimerenkulun monumentti

27 tammikuuta 1948 oli kulunut 50 vuotta ss Boren aloitettua säännöllisen liikennöinnin Turusta. laivapäällikköyhdistys päätti kokouksessaan 21 tammikuuta 1948 herättää henkiin ja ennen sotia aloitettua hanketta talvimerenkulun monumentin saamiseksi Turkuun. Yhdistys oli jo vuonna 1937 esittänyt kaupungille patsashanketta, jossa esiintyisi kapteeni August Uppman, Turun ja saariston talvimerenkulun uranuurtaja. Paikaksi ehdotettiin silloin paikkaa, joka myöhemmin tuli valituksi eli Boren puisto. Kaupunki oli 1947 varannut paikan monumentille ja julistanut veistoskilpailun. Mikään ehdotuksista ei hyväksytty ja näin hanke jätettiin pöydälle.
Laivapäällikköyhdistyksen uuteen esitykseen vastattiin nopeasti. Turun kaupungin valtuuston puheenjohtaja Arvo Toivonen esitteli pahoittelunsa asian johdosta 30 tammikuuta pidetyillä juhla-illallisilla, joilla juhlistettiin talvimerenkulun 50- vuotista taivalta Turusta. Yhdistys piti asian vireillä vielä 13 vuotta. Tiettyinä vuosina melkein jokaisesta yhdistyksen pöytäkirjoista voi lukea asiaan liittyvistä käänteistä. Merikapteeni Felix Granit toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1951-1964. Häntä on kiitettävä että monumentti voitiin paljastaa 12 huhtikuuta 1961 Boren puistossa.

Samalla kun yhdistys sinnitteli talvimerenkulun puolesta toteutettiin toinen hanke kokonaan yhdistyksen voimalla. Yhdistys keräsi kahden vuoden aikana varoja Merten Uhrit muistomerkille ja saivat luvan toteuttaa muistomerkin Ylösnousemuskappelin vieressä olevalle pienelle kalliokumpareelle.
Monumentti vihittiin Pyhäinpäivänä 1957. Seremonian yhteydessä sovittiin, että yhdistys laskee seppeleen muistomerkin luona joka vuosi pyhäinpäivänä.
vuonna 1969 sovittiin muitten Turussa toimivien merenkulkujärjestöjen kanssa vuorottelusta. Perinne jatkuu vieläkin.

Kirkkolaiva

Ajatus luovuttaa kirkkolaiva Turun tuomiokirkolle syntyi vuonna 1964 suunniteltaessa yhdistyksen 100 -vuotis juhlaa. Päätös asiasta tehtiin 15 huhtikuuta 1966. Laivan rakensi tunnettu pienoismallien veistäjä Åke Sandwall Nauvosta. Malli oli parkki Turku, alun perin rakennettu 1852. Malli on mittakaavassa 1:36 ja se luovutettiin tuomiorovasti Lauri Huoviselle 1 joulukuuta 1968.

Yhdistys käsitteli ja mietti erittäin paljon merenkulkuun liittyviä ajankohtaisia asioita joista seuraavassa joitakin poimintoja.

Vuonna 1878 yhdistys otti kantaa käytäntöön että laivassa aina nuorin ja huonoiten palkattu laivapoika toimi aluksen kokkina. Tosin englantilaiset merimiehet tiesivät kertoa, että suomalaiset merenkulkijat olivat aina lihavia, sillä heillä oli taito muuttaa mikä ruoka tahansa maukkaaksi ateriaksi vain työntämällä puukko aluksen keulamastoon. Suomalaiset merimiehet pystyivät myös muuttamaan painolastiveden juomaksi pusertamalla myssyään.

Mietintöjen lukumäärä on suuri , tässä jokunen otsikko
-talvimerenkulku
-veneilijän pätevyys
-säiliölaivojen turvallisuus
-turvatoimet hinausten yhteydessä
-meriväen rekrytointi
-opetustaso merenkulkuoppilaitoksissa
-kysymys ruotsinkielisestä opetuksest
-laivapäiväkirjan uudistaminen
-Turun sataman jäämurtaja
-jne jne

Ajat ovat muuttuneet ja viranomaisten suurempi määrä, virastojen itsenäisyys,
ammattiliittojen aktiivisuus ja nykypäivän tekniikka ja yhteiskunta ovat saaneet aikaan sen, että yhdistys ei enää aktiivisesti vaikuta samalla tavalla.
Nykypäivän tekniikka voidaan myös ottaa avuksi jotta erilaiset keskustelufoorumit syntyvät uudestaan. Yhdistys on rekisteröinyt selaimen www.shipmaster.fi itselleen ja lähi tulevaisuudessa on tarkoitus aktivoida sen käyttöä.

Yhdistyksen kokous- ja tapaamispaikat

Yhdystyksen perustamisen jälkeen kokoukset pidettiin useimmiten eri huoneissa vanhalla Seurahuoneella. . Vuoteen 1920 saakka käytiin jatkuvia keskusteluja kokouspaikoista, mutta v.1920 yhdistys onnistui paljolti kiitos silloisen puheenjohtajansa John Tengströmin ansiosta muuttamaan omaan tilaan hotelli Garnissa Linnankatu 17. Erinäisistä syistä päädyttiin perustamaan tilaratkaisujen hoitajaksi oman yhdistyksen eli Nautical Club.
Kokouspaikka sai oivallisen ratkaisun höyrylaivayhtiö Boren alottaessa rakentamaan omaa konttorirakennusta ja tarjosi yhdistykselle hienot tilat.
Näissä tiloissa yhdistys vaikutti 47 vuotta, aina vuoteen 1977, jolloin rakennus myytiin. Yhdistys pystyi säilyttämään taulukokoelmansa kokonaisuudessaan Linnankatu 36 tiloissa. Yhdistyksen taulukokoelma on mittava, käsittäen laivamaalauksia ja kuvia. Tänään kokoelma on jaettu ja säilytetään Nautical Clubilla, Nunnankatu 4, Forum Marinumissa, Svenska klubbenilla ja merenkulkuopistolla, Malmikatu 5.

Yhdistyksen jouduttua kadulle Boren talosta kokouspaikka ja irtaimiston säilytys tuli jälleen ongelmaksi. Åbo Akademin säätiö lupautui huolehtimaan varastotiloista, ja taulukokoelma siirrettiin säätiön varastoon ASAn vanhalle tehtaalle. Kokouspaikaksi valittiin aluksi Svenska klubben kunnes ÅA:n säätiö v. 1990 luovutti yhdistykselle pienen mutta viihtyisän tilan osoitteessa Nunnakatu 4. Talot oli saneerattu säätiön toimesta vanhan Rettigin tehtaan saneerauksen yhteydessä. Nautical Club jatkoi kokoustensa pitoa ravintola Svenska klubbenilla. Nunnankadun tilat eivät pystyneet vastaanottamaan kaikki taulut, joten kokoelma jaettiin osiin. Jo aiemmin oli sovittu titynlainen omistusjako Laivapäällikköyhdistyksen ja Nautical Clubin välissä.
Tämä on myös tilanne tänään.

Muuta

Yhdistyksen oma lippu ja viiri otettiin käyttöön 1937. Lipun oli suunnitellut taitelija Willy Baer.

Vuonna 1970 yhdistyksen jäsenten kesken muodostettiin kuoro nimeltä Shanty Singers. Kuoro on edelleen aktiivinen ja sen pyrkimyksenä on vaalia vanhoja purjealuskauden työlauluja, nk ”shanties”

Turun Laivapäällikköyhdistys viettää 140 -vuotis juhlansa 16 huhtikuuta kutsuvieraiden ja jäsenten kesken.